Onko deittaillessa tullut vastaan tilanne, että “runosuoni” on ehtynyt ja potentiaalisten deittikumppanien tapailu tuntuu lähinnä haastattelulta toinen toisensa perään? Näin kuvailee tilannettaan eräs nettideittailija Suomi24:n nettideittailupalstalla. Hän kokee olevansa hyvä keskustelija ja treffejä onkin piisannut, mutta mitään tarpeeksi säväyttävää ei eteen ole tullut. Deittailu väsyttää ja homma maistuu puulta.
Nyt on fiilis että ei jaksa enää viestittää tai sopia treffejä kenenkään kanssa. Jotenkin iski totaaliväsymys. –Treffit ja tapaamiset ovat kuin työhaastatteluja, jotenkin väkinäistä.
Deittailu-uupumus on monelle tuttu juttu
Yhteisöpalvelu Jodelin sinkkukanavalla vastaavaan deittailuväsymykseen löytyy samaistujia.
Lopetin deittailun jo vuosia sitten. Sen jälkeen olin jonkun aikaa yksin, kunnes löytyi tutun kautta paljon parempi juttu kaveripohjalta liikkeelle. Valitettavasti se loppui, mutta en kadu päätöstä.
Onhan se stressaavaa ja uuvuttavaa. Olen yrittänyt tutustua kavereiden ja harrastusten kautta, mutta lämpenen niin hitaasti että tapailukumppanit ehtivät aina löytää jonkun toisen sillä välin kun olen itse vasta tutustumassa kunnolla.
Deittailu-uupumus on muuten aikakautemme ilmiö: deittisovellukset ovat tehneet parinvalinnasta vaivattomampaa, mutta samalla raadollisempaa. Myös pinnalliset syyt tutustumiseen liittyvät ongelmaan: nostimme aihetta esiin tässä aiemmassa blogikirjoituksessa.
Kun deittailu väsyttää, tauko voi olla paikallaan
Toisaalta myös omaa suhtautumista nettideittailuun muistutettiin miettimään uudemman kerran. Omien toimintatapojen kyseenalaistaminen tekeekin varmasti hyvää, jos edessä tuntuu olevan umpikuja toisensa perään.
Totaaliväsymystä ei tunnu, kun ei ota niin vakavasti.
(Yksinkertainen mutta varmasti hyvä neuvo, joka helposti voi unohtua kaiken treffailusuorittamisen keskellä.)
En pidä nettideittailun tavasta lähteä tutustumaan ihan tyhjästä. Moni olettaa, että pitäisi tietää nopeasti natsaako: itsellä kehittyy hitaammin fiilikset ja toimii paremmin, että tutustuu jonkun kaverin kautta.
Mä oon välillä breikillä. Lähden siinä vaiheessa tauolle, kun motivaatio alkaa huononemaan tai huomaa muuttuneensa suolaiseksi tai pessimistiseksi viestittelystä. Teen comebackini sitten, kun deittailu vaikuttaa taas hauskalta ajatukselta.
Samanlaista taukoa ehdotettiin myös Suomi24-palstan aloittajalle.
Kun saa tarpeeksi monta kertaa pettyä hyvästä alusta huolimatta, niin kyllä se vie voimavarat. Sitten vähän puuskutetaan ja kokeillaan X kuukauden päästä taas uudestaan, kun pettymyksiin saa etäisyyttä vaikkei aidosti olisikaan unohtuneet.
Kokeile muuttaa näkökulmaasi deittailuun
Vihaan kaikkia ennakko-odotuksia ja sitä samaa kulunutta kaavaa deittailussa. Pelkästään jo treffit (varsinkin ensitreffit!) luo sanana paineita. Päätin luopua siitä, ja pyydän kiinnostavia ihmisiä vain hengailemaan rennosti kaveripohjalta (skippaan siis ravintolat, kahvilat sun muut perinteiset paikat). Tutustuu kivemmalla tavalla kuin paineistavalla haastattelumeiningillä.
Deittailua mietittiin myös oman ajan ja voimavarojen kannalta. Korvaisiko laatu kuitenkin määrän?
Monella tuntuu olevan liian nopea tahti deittailussa ja sitten aina petytään. Parempi satsata aikaa vain niihin ihmisiin, joista intuitio sanoo, että tässä on aidosti potentiaalia. Miksi tuhlata omia voimia ja vähää vapaa-aikaa tyyppiin, josta ei tiedä että on varmasti samanhenkinen ja arvot ja tulevaisuudenkuvat kohtaavat?
Voitko sinä samaistua deittailuväsymykseen, ja jos, mistä koet sen johtuvan? Olisiko näistä vinkeistä apua, vai miten olet mahdollisesti selättänyt ongelman? Tule keskustelemaan tänne!
Ja kun treffailuintoa (nyt tai hengähdyksen jälkeen) piisaa, tervetuloa etsimään omaa armasta Treffit24-palveluun! Rakkaustarinoita syntyy tuhansia. <3
Teksti: Treffit24-tiimi
Kuvat: Pexels