Uuden ihmisen tapailu ensitreffeineen ja ennakko-odotuksineen ei aina ole helppoa. Oma elämä, kokemukset ja unelmat pitäisi jakaa lähes tuntemattomalle, takana voi olla jo monia pettymyksiä ja tarve löytää kumppani suuri. Tahti tutustua voi olla erilainen: toisella klikkaa heti, toinen vaatiikin aikaa ja kärsivällisyyttä. Joskus oikeaa fiilistä ei kovasta yrittämisestä huolimatta synny. Onko ratkaisu tähän jo omassa elämässä valmiiksi tuttu henkilö? Kysyimme deittailijoilta, kumpi tapa on heille mieluisampi: ystävistä parisuhteeseen vai tuntemattoman kanssa tosimielellä tutustuminen.
Tutkimus: suurin osa parisuhteista alkaa ystävyydestä
Perinteisesti kuulee esimerkiksi koulujen, työpaikkojen ja harrastusten olevan potentiaalisimpia paikkoja löytää kumppani. Suhteellisen tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosa nuorten ja aikuisten parisuhteista alkaa platonisesta ystävyydestä: tutkimukseen osallistuneen 1900 henkilön joukosta 68 prosenttia kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen ensin vain ystävyyssuhde. Tutkimusjoukosta 47 % mielestä ystävyyspohja oli paras tapa aloittaa suhde.
Teimme oman kyselyn yhteisöpalvelu Jodelin sinkkuryhmään Suomessa, jossa täsmälleen samansuuruisen 47 % vastaajaprosentin mielestä kaveripohjalta on paras hypätä suhteeseen.
Itsellä toimii paremmin kaveripohjalta, ikään kuin ilman “pakkoa” saada jutusta romanttista.
Tuntuu vaivaannuttavalta mennä treffeille, jos en tunne etukäteen ihmistä.
Kaverilinjalla on helpompi tutustua pikkuhiljaa ja ns. “vaivihkaa” ihmiseen ennen kuin päättää, haluaako edetä pidemmälle suhteessa. Tavallaan poistaa sen epävarman ja kiireisen osan deittailusta. Jos huomaa että toisella ei herää samoja fiiliksiä, niin on ok olla myös kavereita.
Kaveripohjalta lähteminen on itselle ainoa toimiva tapa. En saa mitään fiiliksiä treffeistä ihmisen kanssa, jota en tunne.
Löytyykö kaveripohjalta syntyneestä suhteesta kipinää?
Yli puolet 131 vastaajasta koki, että parisuhteeseen muodostamiseen ei tarvita aiemmin syntynyttä ystävyyttä alle. Haasteeksi ystävän kanssa heilastellessa koettiin erityisesti mahdollinen vetovoiman puuttuminen.
Jos nainen menee mun friendzonelle, ei se tule sieltä ikinä pois. Pitää olla kipinää ilmassa alusta asti, tai ei kiinnosta koskaan.
Ystävät on ystäviä ja sillä selvä. Ei tule säätöä, mustasukkaisuutta, mitään. Elämä on seesteisempää.
Olen kerran pakottanut itseni eteenpäin ilman alkufiilistä ajatellen, että kyllä se sieltä tulee. Tuloksena oli tunteeton suhde.
Suhteissa, joissa ollaan ensin tutustuttu ystävinä, paljastui myöhemmin että fyysinen puoli ei toimi. Fyysisyys on ehdoton edellytys suhteelle, joten menen se edellä.
Helpotusta deittailustressiin voi tuoda hitaampi eteneminen
Keskustelussa päädyttiin pohtimaan tutustumisen ja suhteen etenemisen tahtia. Useampaa tuntui vetävän puoleensa ajatus hitaasta etenemisestä. Ei ole pakko kiirehtiä, vaan aikaa voi ja kannattaa ottaa jos siltä tuntuu. Hyvä tyyppi antaa tilaa ja jaksaa odottaa.
Ajattelen, että voi edetä chillisti romanttisin aikein. Eli yhdistelmä kumpaakin, kunhan vaan sattuu oikea ihminen vastaan.
Olisitko sinä valmis päätymään parisuhteeseen ystävän kanssa, vai onko kaverit mielestäsi parempi pitää vain kavereina ? Tule jakamaan Nettideittailu-palstalle kokemuksia ja ajatuksia!
Ja hyppää mukaan Treffit24-palveluun löytämään joku spesiaali alkaneeseen vuoteen! 💜
Teksti: Treffit24-tiimi
Kuva: Canva