Kun Tampereella asusteleva pariskunta laittoi Treffit24-deittipalvelun tiimille lyhyet ja onnellisuutta huokuvat terveisensä, oli tämä rakkaustarina selvitettävä. Haastattelimme pian yhdeksän vuotta yhtä pitänyttä pariskuntaa, joka toivoo tarinansa luovan toivoa ja uskallusta muihin nettideittiviidakossa rakkautta etsiviin. Kuinka kaikki alkoi, ja mitä vinkkejä he antavat muille nettitreffailijoille?
Vuonna 2013 tamperelainen pienen lapsen äiti Maria koki samanlaista yksinäisyyttä, johon moni uusi äiti voi samaistua: kun ystävillä ei vielä ole lapsia ja elämäntilanteet ovat työkiireineen kovin erilaisia, voi yhteydenpito jäädä harmittavan vähiin. Lähellä asuva äiti auttoi arjessa, mutta Maria kaipasi kipeästi muutakin juttuseuraa. Ajatuksena ei ollut heti äidiksi tulemisen jälkeen etsiä kumppania: “kuka muka edes haluaisi naisen, joka on pienen lapsen tuore äiti”, Maria mietti. Hän päätti kuitenkin ottaa härkää sarvista luomalla syksyllä profiilin Treffit24-deittipalveluun. “Päätin suhtautua kaikkeen avoimesti ja katsoa, kuinka käy. Pääasia, että saisin aikuista seuraa itselleni ja jos se johtaisi johonkin, olisi se tavattoman hienoa.”
Päätin suhtautua kaikkeen avoimesti ja katsoa, kuinka käy. Pääasia, että saisin aikuista seuraa itselleni ja jos se johtaisi johonkin, olisi se tavattoman hienoa.
Ilari oli elämässään myös uuden edessä. Hänen poikansa oli muuttanut äitinsä ja tämän uuden puolison kanssa Amerikkaan, ja Porvoosta Tampereelle siirtynyt Ilari kaipasi elämään uusia tuulia ja päiviin sisältöä. Kaupunki tuntui mieluisalta, ja toivo elämän rakentamisesta Tampereelle eli vahvana. Lokakuussa 2013 Ilari teki itselleen profiilin Treffit24:ään.
Kiltit silmät ja iloinen hymy kiinnittivät huomion
Ilari ihastui heti Marian hymyilevään ja iloiseen profiilikuvaan. Hän kertoo rehellisesti, että ei olisi ollut valmis viestittelemään kuvattomien henkilöiden kanssa. “Kaikkihan perustuu kuitenkin ensivaikutelmaan, ja ulkonäkö on siinä mielestäni keskeinen asia”, Ilari sanoo. Hän päätti lähestyä Mariaa kevyesti kysymällä mitä tälle kuuluu. “Arkisilla asioilla, kuten ihan vaan vaikka säähän tai muuhun liittyvillä, on mielestäni hyvä aloittaa keskustelu. Toisen taustasta, kokemuksista tai vaikka ulkonäköpaineista ei voi tietää. Millään liian henkilökohtaisella, kuten vaikkapa jonkin ruumiinosan kehumisella, ei kannata keskustelua aloittaa”, Ilari miettii.
Arkisilla asioilla, kuten ihan vaan vaikka säähän tai muuhun liittyvillä, on mielestäni hyvä aloittaa keskustelu. Toisen taustasta, kokemuksista tai vaikka ulkonäköpaineista ei voi tietää. Millään liian henkilökohtaisella, kuten vaikkapa jonkin ruumiinosan kehumisella, ei kannata keskustelua aloittaa.
Maria muistaa Ilarin ensimmäisen viestin: ”Moi, mitä Marialle kuuluu? 
Maria vastasi Ilarille kevyesti muutamalla sanalla. Parin aiemman miehen kanssa keskustelut olivat tyssänneet jo alussa. “Ajattelinkin, että noh, saa nähdä saanko tältäkään herralta mitään vastausta”, Maria muistelee. Hän on samaa mieltä Ilarin kanssa siitä, että keskustelu kannattaa aloittaa harmittomasti, jos haluaa vastakaikua. “Sain muutamia viestejä, jossa miehet kirjoittivat ”olet ihana” tai ”olet kuuma” tai ”mitäs hottis?”. Tämä on mielestäni todella väärä tapa! Mietin, onko nettideittailu ollenkaan minua varten, jos tällaisia viestejä tulee. Onneksi en kuitenkaan heti luovuttanut.” Ilari vastasi Marialle, ja viestittely jatkui.
Sain muutamia viestejä, jossa miehet kirjoittivat ”olet ihana” tai ”olet kuuma” tai ”mitäs hottis?”. Tämä on mielestäni todella väärä tapa.
Ystävä tsemppasi tapaamaan kasvokkain
Maria oli pian viettämässä lapsivapaapäivää ystävänsä kanssa, jolle oli kertonut lyhyen aikaa kestäneestä nettiviestittelystään Ilarin kanssa. Ystävä oli tavattoman onnellinen Marian puolesta, ja kehotti pyytämään Ilaria mukaan viettämään iltaa yökerhoon Tampereen keskustaan. Ilari ilmoitti tulevansa. “Hyvä että tapaaminen tapahtui juuri näin! Olen tällaisissa asioissa tavattoman ujo, vaikka sosiaalinen ihminen olenkin. En olisi varmasti yksin saanut aikaiseksi ehdottaa tapaamista”, Maria toteaa kiitollisena.
Yökerhoon päästyään ystävykset erkanivat hetkeksi, ja Maria meni hakemaan kaksikolle juotavia. Tiskillä häntä kohtasi yllätys: suoraan vastapäätä seisoi Ilari, joka oli saapunut paikalle jo hyvissä ajoin. Enää ei tarvinnut jännittää. Ilari otti tilanteen heti haltuun ja paljastui hyvin sosiaaliseksi ihmiseksi jonka kanssa keskustelu oli helppoa. Myös huumorintajut kohtasivat: “Tämä onkin syy miksi viihdymme toistemme seurassa hyvin! Musta huumori uppoaa molempiin.”’
Yökerhossa muutamat juotuaan pariskunta siirtyi läheiseen pikaruokaravintolaan, josta työntekijöiden piti heidät hätistellä yön pikkutunneilla ravintolan sulkeutuessa – sen verran hyvin juttu lensi. Marian ystävä oli jo aiemmin huomannut parin välillä olevan kemian ja siirtynyt jatkamaan iltaa toisaalle. Seuraavana aamuna Maria huomasi Ilarin laittaneen viestiä kiittäen illasta ja kysellen, voisivatko he nähdä uudelleen. Ilman muuta, Maria vastasi, mutta mummolasta palanneella lapsella oli kuumetta puhkeavien hampaiden vuoksi. “Ilari kertoi että se ei haittaisi, hän voisi tulla minun luokseni. Hän oli käynyt kaupassa hakemassa tortilla-ainekset, minulle kukkia ja lapselle pienen hiiripehmon, joka on tänäkin päivänä hänen yksi lempiunikavereistaan”, Maria kertoo.
Rakkaustarina “kuin suoraan sadusta”
Tästä alkoi Marian ja Ilarin elämien yhteenmuovautuminen. “Kummallakin oli olo, kuin olisimme tunteneet aina! Toiselle oli helppo puhua kaikista asioista. Syvälliset keskustelut jatkuivat aina pitkälle yöhön, joten Ilari jäi aina sohvalleni nukkumaan. Vähitellen hänen tavaransa löysivät tiensä luokseni, eikä hänenkään tarvinnut enään nukkua sohvalla”, Maria naureskelee.
Onnellinen yhdessäolo on jatkunut, ja pian yhdeksän vuotta yhtä pitäneelle parille syntyi neljä vuotta sitten yhteinen lapsi. Ilarin jo teini-ikäinen poika on myös molemmille rakas – “välillä poika kertookin Marialle asioita, joita iskä ei välttämättä tiedä” – ja Marian kohta esimurkkuiässä oleva lapsi on Ilarille yhtä tärkeä. Ilari on ollut mukana yövalvomisissa, harrastuksiin viemisissä, kipeän lapsen hoitajana ja läksyissä auttajana siinä missä Mariakin. Ilari aikookin virallisesti adoptoida lapsen heti loppuvuodesta -22, kun pariskunta viimein sanoo toisilleen tahdon.
“Meidän rakkaustarina voisi olla kuin suoraan sadusta: kaikki meni niin hyvin, että oli vaikea uskoa todeksi koko hommaa,” pariskunta toteaa. On heilläkin vaikeutensa, he lisäävät,: Maria on armoton siivooja ja järjestyksen ylläpitäjä kun taas Ilari on aivan vastakohta. Eroavaisuudet aiheuttavat ajoittain kitkaa, mutta niistäkin selvitään pienellä kinastelulla. “Toisessa ihmisessä voi olla luoteenpiirteitä joita on vaikea muuttaa, mutta niidenkin kanssa oppii elämään kun tiedostaa, että ei itsekään ole täydellinen.”
Mitä Maria ja Ilari haluaisivat sanoa muille treffailijoille?
Nykypäivänä netissä voi liikkua kaikenlaista. Profiilikuva varmasti tuo monelle turvallisuuden tunnetta, ja nimenomaan muokkaamaton oma ja aivan tavallinen kuva onkin isossa roolissa!
Ei pidä olla myöskään liian tunkeileva, ahdisteleva tai loukkaava. Jutellaan asiallisesti, niin että molemmilla on hyvä mieli. Jos mietit vähänkin liittymistä treffipalstalle, älä enää mieti vaan liity! Koskaan ei tiedä, onko sinun rakkaus juuri siellä.
Kiitos Marialle ja Ilarille haastattelusta ja lämpimästi onnea Treffit24:ltä!
Rohkaisisiko Marian ja Ilarin rakkaustarina sinuakin kokeilemaan onneasi ja luomaan profiilia Treffit24:ään? 💜
Teksti: Treffit24-tiimi